Dream a little dream

Näin unta, että minua jahdattiin, nöyryytettiin, kidutettiin. Se oli seksiuni, ei painajainen. Unessa oli kaksi miestä, joita pakoon koitin juosta kivikkoisessa metsässä. He saivat minut kiinni ja pakottivat minut tekemään tarpeeni heidän katsellessaan (hyvin Salòmaista). 

Unen toisessa kohtauksessa toinen piti minua itseään vasten paikallaan. Isot kourat taittoivat käteni selän taakse. Kuuma hengitys niskassa.Tunsin kovettuvan kalun pakaroitani vasten. Samalla toinen mies pakotti suuni auki ja laittoi suuhuni partaveitsenteriä sekä lasinsiruja. Tunsin lämpimän, paksun veren rautaisen maun. Tunsin kuinka veri ja kuola valui suupielistäni, en voinut sulkea tai liikuttaa suutani. Mies uhkaili ja pelotteli minua, uhkasi tunkea myös huoranpilluni täyteen partateriä. Samalla toisen miehen kalu tökki kovana peppuani vasten. Odotin kauhuissani ja kosteana tuplapenetraatiota.

Ja sitten heräsin. 

Kirja-arvostelu: Kuningattarien rakastajat

Eleanor Herman: Kuningattarien rakastajat 

suom. Maria Lyytinen

Tämä kirja oli kuin olisi lukenut historiankirjojen seiskaa. Euroopan hovit ovat olleet täynnä salasuhteita, juonittelua, sukurutsaa ja onnettomia kuningattaria. Kuninkaallisen kohdun oma nautinto ja onni ovat toki täysin tyhjänpäivisiä asioita niin kauan kunhan tämä puskee maailmaan kelvollisen kruununperillisen. 

Kuten aina, onnettomat avioliitot ovat ovat johtaneet suhteisiin rakastajien kanssa. Osa suhteista oli skandaalimaisia ja räikeän näkyviä, osa taas kaikessa hiljaisuudessa salassapidettyjä. Joissakin hoveissa valtiota on käytännössä johtanut kuningasparin lisäksi myös kuningattaren rakastaja - poliittista polyamoriaa parhaimmillaan. 

Kukapa ei nauttisi salaisista keskiyön kohtaamisista, himon ja kaipuun täyteisistä rakkauskirjeistä ja kuumasta hiilihangosta takapuolessaan - kuningatarten ja rakastajien lisäksi kirjassa kuvattiin myös varsin värikkäästi hovien suosimia kuulustelu- kidutus- ja rangaistuskeinoja uskottomille pettureille. 

Myös erilaiset seksuaaliset mieltymykset ja jopa fetissit ovat näkyneet hoveissa. Eräs kuningatar sai aina tahtonsa läpi kun puki tai riisui silkkihansikkaansa miehensä edessä. Homoseksuaalisuus on ollut synti ja julkisesti paheksuttavaa, mutta silti hiljaisesti hyväksyttyä. Myös kovemmista otteista on nautittu jo satoja vuosia sitten; 

"Joskus Struenseen lähdettyä kuningattaren luota Matildan palvelijat astuivat sisään ja näkivät kuningattaren alastomana sängyssä. Pukiessaan Matildaa hänen hovinaisensa parahtivat nähdessään mustelmat hänen kaulallaan ja rinnoissaan. Kuningatar vain naurahti ja sanoi, etteivät ne olleet mitään vaarallista. Illalla hovinaiset näkivät avaimenreiästä vakoillessaan pääministerin hierovan mustelmia."

Kesä vailla kirjoituksia

Olen kesäisin mahdottoman huono istumaan koneen ääressä.  En edes muista, milloin olisin viimeksi aukaissut läppäriä. Nyt kuitenkin, syksyisen aavistuksen hiipiessä jo pihamaalle koulun alkujen ja satokauden myötä, arvelin etsiä aikaa kirjoittamiselle. 

Kesä on mennyt parisuhteeseen totutellessa. Koska tuntuu että Vaniljapoika leimaa jotenkin kauheasti, kutsuttakoon häntä, poikaystävää, tässä blogissa tästä eteenpäin vaikka koulutuksensa mukaisesti Insinööriksi. Ehkä ajan mittaa muotoutuu joku osuvampi nimike, olen vain kauhean huono keksimään moisia. Insinööri siis:

Suhde: Tuore, vastarakastunut, intensiivinen. Syventynyt valtavin harppauksin. Pörröinen, onnellinen tunne kun ajattelee toista. Välillä naurattaa tämä suunnanmuutos itsessäni, yhtäkkiä minua kutsutaankin nartun sijasta Tähtisilmäksi. Kumpaakin kutsumanimeä rakastan. 

Seksi: Sitä on paljon. Minä olen meistä se kokeneempi, avoimempi, uskaliaampi. Insinööri on lähtenyt hyvin leikkiin mukaan, on kokeilunhaluinen ja avoin uusille ideoille, eikä ollenkaan niin vanilja kuin aluksi antoi ymmärtää. Sovimme seksissä hyvin yhteen niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Jumaloin hänen kroppaansa. Välillä rupean kiemurtelemaan kiimasta jo pelkästään nähdessäni hänen venyttelevän / ottavan paidan pois. Hän taas on täysin vyötäröni ja pyöreän peppuni pauloissa. Nams! Rakastan sitä, kun saan näyttää hänelle jotain uutta, viedä hänet uusien kokemuksien äärelle. Ja antaa hänelle paljon seksiä. 

Aluksi hän ei osannut oikein rentoutua kun otin häneltä suihin. Tämä häiritsi minua, koska tykkään suihinotoista ja mietin että teenkö jotain mistä hän ei pidä, vai onko kohdalleni kerta kaikkiaan osunut mies joka ei pidä suikkareista? Keskustelimme asiasta, ja hän totesi että ei vain ole koskaan tottunut saamaan moista. 5 vuoden parisuhteen aikana hän oli saanut suikkareita niin vähäisen määrän että se oli laskettavissa yhden käden sormilla. Ja palautteeksi aina että se on niin sotkuista ja vastenmielistä. Muutenkin seksiä oli ollut kohtalaisen vähän ja tylsästi. Hän oli samassa suhteessa saanut kahdesti vedellä takaapäin. Puolen vuosikymmenen aikana. Kahdesti. Olin järkyttynyt. Alistuvatko miehet tosiaan moiseen seksittä (tai huonoon seksiin ja vähäiseen tarjontaan tyytyen) elämiseen.  Tilanne on onneksi lähtenyt hyvin korjaantumaan. Saamme toisemme villeiksi himosta ja nautinnosta, ja hänestä on kuoriutunut oikein taitava, kekseliäs ja huomaavainen rakastaja. 

Tulevaisuus: Harkitsemme yhteen muuttamista. Olen omaksi epäuskokseni jäämässä opiskelukaupunkiini töihin, vaikka aluksi suunnittelin lähteväni syksyn tullen mahdollisimman kauas ja lämpimään. Haaveilen yhteisen kämpän laittamisesta ja hitaista sunnuntai-aamuista - olemme sunnuntai-aamujen nautiskelun mestareita jo nykyiselläänkin. 

Pilviä horisontissa: Miten Insinööri reagoi, jos rupeankin kaipaamaan takaisin kunnon kurittamisen pariin. Ajatuksen tasolla hän on myöntynyt siihen, että saisin edelleen tarvittaessa tavata D:tä. Epäilen että käytännössä se olisi hänelle liian kova pala. Loppusyksystä on tulossa yhdet kinkybileet joihin kovasti tahtoisin. Nähtäväksi jää mitä tuleman pitää, jos sinne päädyn lähtemään. 

  

Kuinkas sitten kävikään..?

Niinhän siinä kävi, että Vaniljapoika vei sydämeni. Kaavailin hänestä satunnaista pizza-leffa-hali-panokaveria, mutta sieltä paljastuikin paljon enemmän välittämistä, intohimoa, huolenpitoa ja rakkautta kuin osasin aavistaakaan. Niin helppoa ja luontevaa yhdessäoloa, niin hyvää seksiä, niin turvallinen ja rakastettu olo. 

Sinkkuvuoteni aikana ehdin nähdä ja kokeilla paljon kaikenlaista. Vikatikkejä, huikeita reissuja, uusia leikkejä. Tein huikean seksuaalisen, henkisen ja emotionaalisen matkan itseni kanssa. Parhaita puolia sinkkuna vietetystä vuodesta:

-Opin nauttimaan itsestäni, klittaamaan kuten länsinaapurit asian ovat lanseeranneet

-Ostin ensimmäisen vibrani - ennakkoluuloni leluja kohtaan on karissut pois

-Löysin BDSM:n, ja luotettavan opettajan, jonka myötä olen uskaltanut tutkia ja kokeilla omia rajojani. 

-Olen kasvanut seksuaalisesti avarakatseisemmaksi ja itsevarmemmaksi

Toivon ja uskon, että BDSM ei jää elämästäni kokonaan pois tämän suhteen myötä. Asiasta on keskusteltu, D pysyy elämässäni. Itselläni ei vain ole juurikaan tällä hetkellä kinkyilyfiiliksiä. Viime kerta oli jotenkin niin rankka, taisin jopa vähän säikähtää. Viime viikot olen nauttinut suunnattomasti siitä, että yöllä Vaniljapoika etsii minut unenpöpperössä kainaloon ja halaukseen. Että hän kietoo kätensä tiukasti ympärilleni, pitää minua sylissään, niin lähellä. Kuinka voi tulla niin rakastettu ja turvallinen olo toisen lähellä. 

Parisuhdestatuksessa minua on aina häirinnyt se, kuinka ulkopuoliset ihmiset näkevät sen heti rajoitteena. Sinkut ovat vapaita ja villejä, parisuhteessa elävät taas kahlittuja ja rajoittuneita. Minulla on edelleen vaikeuksia myöntää ääneen että minulla on poikaystävä, jos joku ulkopuolinen sitä sattuu utelemaan. Ei, en ole lähdössä sinun matkaasi tästä kuppilasta sillä minulla on poikaystävä. Outoa. En kuitenkaan halua ajatella että se rajoittaisi minua. Olen aina ollut huono kieltojen kanssa. Että en voi tai saa tehdä jotain. Minua ärsyttää jos minulta kielletään jotain. Koitankin totutella ajatukseen siten että sen sijaan että menettäisin parisuhteen myötä jotain, minä valitsen tämän tietyn ihmisen. Valitsen hänen seuransa muiden sijaan. 

Katsotaan kuinka blogin sisältö tulee muokkautumaan muuttuneen elämäntilanteen myötä. Miesten ihmettelyä tämä edelleen on, ja oman seksuaalisuuden tutkimista. 

Bare hands

Minulla oli tapaaminen D:n kanssa. Suhteellamme on kasvukipuja. Välimatka, Vaniljapojan kanssa nopeasti edennyt kuvio, oma ajattelemattomuuteni ja hämmennykseni.. Kaikenlaisia solmuja, jotka olen päättänyt aukoa. Olen tuottanut D:lle pettymyksen. Se hävettää minua. Toivon että mitään niin ylitsepääsemätöntä ei ole, ettemme pystyisi jatkamaan tämän suhteen syventämistä. Tiedän että asian eteen täytyy tehdä töitä, vähän miettiä uusiksi suhteen rakennetta ja pelisääntöjä. En kuitenkaan ole valmis luopumaan ja lopettamaan, lähtemään eri teille. En sen jälkeen, mitä viime kerralla tapahtui. 

Se oli enemmän kipua, sessiota ja käyttöä kuin pelkkää seksiä. Juuri sitä mitä olen viimeaikoina kaivannut. Minua pelotti niin vietävästi. D oli kertonut aiemmin, että hän haluaa hakata, riepotella ja läimiä. Kovaa, oikeasti. Ei mitään kikkailuja, ainoastaan paljaat kädet mukiloimassa narttua. 

Minähän olen kaikkea parisuhdeväkivaltaa vastaan. Kinkyily ei ole sitä, koska kumpikin osapuoli on suostuvainen toimintaan. Rajoja voidaan venyttää lähestulkoon olemattomiin, mutta lähtökohtaisesti voin milloin tahansa lopettaa tilanteen jos se käy sietämättömäksi. Nyrkki on minulle ajatus, jota on hyvin vaikea yhdistää nautintoon ja seksiin (ellei kyse ole fistaamisesta!), vaikkakin kyse olisi kinkyilystä. Se vain menee mielikuvissani puhtaasti väkivallan puolelle. Avokämmenellä läimäyttely on ok. Tukistaminen, nipistäminen, retuuttaminen ja muu fyysinen käskeminen on ok. Mutta voi jeesus että minä pelkäsin sitä nyrkkiä. 

D aloitti varovasti. Läpsimällä, tukistamalla. Tönäisi sängylle. Otteet kovenivat. Milloin se pisti minut polvilleen eteensä ja kiskoi taas ylös, milloin painoi seinää vasten, milloin tuli päälleni ja uhkasi raiskaavansa minut. Pelko kasvoi, selkeä ajattelu väistyi vaistomaisten reaktioiden tieltä. Sitten se sanoi lyövänsä minua nyrkillä. Löi kevyesti reiteen. Sitten käsivarteen. Sitten palleaan - ilmat pihalle. Uudestaan. Juuri kun olin saamassa tarpeekseni ja vasen käsi oli keräämässä voimaa kaikkein kielletyimpään - minä lyön tuota, lyön sitä niin kuin se on lyönyt minua - D pysäytti tilanteen. Sanoi että nyt riittää. Piti käsivarren mitan päässä, katseli kun itkin hämmentyneenä, vihaisena ja valmiina puolustautumaan. Toisti monta kertaa, "Nyt se on loppu. Nyt ei satu enää." Ja otti sitten syliin, kun oli varma että olen sen verran mukana että ymmärrän tilanteen enkä pakokauhuissani rimpuile pois. 

D ei käyttänyt paljoa voimaa. Minuun ei juurikaan jäänyt mustelmia, pientä jomotusta vain. Silti tämä oli tavallaan rajuinta, mitä olen kokenut, koska koko tähänastisen elämäni olen kasvatuksessa, arvoissa ja asenteissa opinnut, että väkivalta ja lyöminen on väärin. Ja nyt suostuin siihen. En voi uskoa, että tuo mies tekee minulle näin. Ja ennen kaikkea, että annan sen tehdä niin. Ja että sairaalla tavalla haluan sitä. Korostan edelleen eroa parisuhdeväkivaltaan ja näihin leikkeihin. Ne eivät ole sama asia. Toisen voi valita. 

Aion valita sen vielä toistekin.

Kesä - eikä mitään tekemistä

Olen ollut hiljaa aika pitkään. En ota stressiä tämän blogin pitämisestä - kirjoitan, kun koen tarvitsevani sitä. 

Vaniljan kanssa ollaan lipsahdettu ikään kuin parisuhteen puolelle. Olen silti epäileväinen, sillä toinen mokoma lähtee 200 km päähän kesäksi töihin ja työkuviomme sekä vapaa-aika menevät aika pahasti ristiin. Joten katsotaan mitä kesä tuo tullessaan. Kuitenkin, hänen kosketus, tuoksu, hymy... Pitkästä aikaa olen todella, kunnolla ihastunut. Jopa rakastunut? 

Entäpä D. Niin, huoh. Haluan BDSMää mutten halua häntä. Hän ei vain ole saanut minua kunnioittamaan ja ehdottomasti alistumaan itselleen. Toki, kumarrun, nöyrryn ja lasken katseeni alas niin käskettäessä, mutta se ei tule luonnostaan. Tarvitsen enemmän käskyä, auktoriteettiä ja rajua tunteettomuutta. Hän on varovainen, ja tuntuu että hän haluaa enemmän nuken, palvelijan ja miellyttäjän. Minä taas tarvitsen kesyttäjän. Viime tapaaminen meni bileitä lukuun ottamatta nuuruamiseksi ja sellaiseksi pikkuyrittelyksi. Ääääh. 

Setämies laittaa riettaita viestejä ja ottaisi minut milloin tahansa persnaitavaksi. Voisin lähteäkin, mutta lojaalius Vaniljaa kohtaan tulee tielle. 

Näin viime yönä unta Kapusta. Silloin tällöin edelleen hän tulee uniini. Ensimmäinen uni, jossa ei ollut katkeruutta, pelkoa, surua ja vihaa. Vain hyväksymistä, menneille nyökkäämistä ja ehkä tuntua orastavasta ystävyydestä? En tiedä. Pitäisikö laittaa sille viestiä? Koko ystäväpiirini jotka asiasta tietävät, maailma, universumi ja osa minusta itsestäni huutaa että EI. Toinen osa taas... 

Tuleva kesä näyttää hiljaiselta. Osittais-monogaminen etäsuhde Vaniljaan hillitsee paljon. Toisaalta en halua muita kuin hänet, en halua mitään tinder- tai baarisäätöjä, mutta kunnon alfa kelpaisi. Toisaalta poden huonoa omatuntoa näistä haluista ja uskottomuuden/ uskollisuuden rajojen venyttämisestä. Taidan keskittyä salilla jumppaamiseen ja duuneihin tänä kesänä. Miehistä viis..?

Bileissä

Koulu on nyt vihdoin paketissa. Sen kunniaksi varasin hotellin, vietimme D:n kanssa aikaa, juhlistimme valmistumistani. Kuohuviiniä, erittäin hyvä illallinen, laittauduin huolella. Halusin olla edustava narttu illan ohjelmaa varten. Minut vietiin elämäni ensimmäisiin kinkybileisiin.

Jännitin, kelpaisinko. Jännitin, millaista väkeä tapahtumaan saapuisi. Osaisinko käyttäytyä oikein, tulisiko siellä tuttuja vastaan. Mitä juhlien kinkykonkarit ajattelisivat uudesta kasvosta. Jännitin aivan suotta. Juhlissa oli rento, vastaanottavainen tunnelma. Minut toivotettiin tervetulleeksi lievän uteliaisuuden myötä. Ihmisiä oli kaikenlaisia, pvc-korsetein varustautuneista sotaratsuista hillittyihin pukumiehiin. Huomasin olevani niin ulkonäöltäni kuin käytökseltäni hyvinkin neutraali kaikenkirjavassa kinkyseurassa. D oli ylpeä minusta, siitä näki kuinka se nautti kun sain kehuja kuinka huomaavainen ja edustava seuralainen hänellä oli mukana. 

Emme olleet suunnitelleet mitään varsinaista ohjelmaa, kunhan kävimme fiilistelemässä ja kiertelemässä. Kun D oli shakkaamassa erään ihastuttavan herrasmiesnaisen kanssa, kiertelin yksin juhlatilassa. Osuin puheisiin muuan miekkosen kanssa, ja kun kävi ilmi että olin ikään kuin lintsannut töistä tekosyyn varjolla päästäkseni juhliin, mies totesi että tuollaisesta kurittomuudesta sietäisi saada pari näpäytystä. Niinhän siinä kävi että stay-upit vaan vilahti kun minun helmat nostettiin ylös ja sain muutaman napautuksen kepistä takamukselleni. Tunnelma oli kevyt, leikkisä, rento. Ei painostava tai ahdistava. Kukaan ei koittanut kähmiä tai käyttäytynyt muutenkaan epäsopivasti. 

Myöhemmin illalla väki rupesi innostumaan. Lähes joka puolella minne katseensa käänsi, näkyi jonkinlaista toimintaa, esityksiä tai esiintymisiä. Ihmiset saivat rauhassaa toteuttaa itseään, ja muilla oli lupa seurata sivusta. Nautin aivan suunnattomasti muutaman piiskauksen seuraamisesta. Nojasin D:hen samalla kun katselimme ihmisten touhuja, hänen käsi oli harteideni ympärillä. Tunsin kuinka käsivarren ote tiukentui kaulani ympärille. Olin heti mukana. Se, että sain katsella toisia ihmisiä leikkimässä samalla kun oma D kuristi minua, toi aivan mielettömät kiksit. Muutaman kerran jälkeen rupesin kyllä olemaan jo niin sfääreissä etten tiennyt ympäröiväistä tapahtumista juuri mitään. Muistan yhden miehen, joka katseli erittäin nälkäisen näköisenä toimintaamme. 

D kertoi että muutamat ihmiset olivat seuranneet toimintaamme, ja järjestyksenvalvojakin oli seurannut tilannetta että mies tietää mitä tekee ja etten ole vastentahtoisesti tilanteessa. Olin kuulemma kiehnännyt itseäni kunnon kiimaisen pikkunartun tavoin Isäntääni vasten. Itse muistan vain sen tykyttävän himon, suloisen paniikinsekaisen hurmoksen. Ja D:n käsien tiukan otteen. 

Spontaani julkinen breathplay sai kummankin nopeasti fiiliksiin. Juhlat lähenivät jo loppuaan ja mekin siirryimme hotellille jatkamaan. Maisemaseksiä Helsingin kattojen yllä - yes please. 

Minua on kuristettu samalla kun olen katsonut kuinka fetissiartisti ottaa piiskaa - mites teidän viikonloppu sujui? 

Kiimashoppailua

Olen kärsinyt öljynvaihtopäivistä nyt viikonlopun. Loppusuoralla ollaan ja panettaa niin maan vietävästi! Kurittomia ajatuksia nipistämisestä, puremisesta, nuolemisesta, naimisesta, tukistamisesta, peppuseksistä, sotkemisesta, sormettamisesta, leluista... Kuten Nymphomaniac-elokuvan Joe toteaa; Fill all my holes.

Tässä mielentilassa oli ehdottomasti lompakon kannalta huono ratkaisu päätyä shoppailemaan Antishopin sivuille.. Ostoskoriin päätyi kuitenkin kovan itsehillinnän seurauksena vain dildo jonka uskoisin pelittävän kivasti yhteen Leloni kanssa. Malttamattomana odottelen että pääsen testailemaan...

Tapahtuipa kerran syrjäisessä saaressa 2/2

Makaan tätä kirjoittaessani Vaniljapojan sängyllä. Se tekee kouluhommia ja pelailee koneella autuaan tietämättömänä minun kasvavasta levottomuudestani, kuinka kaipaan polvilleni D:n eteen. Minulla on ikävä omaa paikkaani. Seuraavaan tapaamiseen on vielä kaksi viikkoa. Ajatukset poukkoilevat edellisessä tapaamisessa, viikossa jonka vietimme yhdessä. Saaressa. Saunassa. Hieron niskaani ja sormenpäät osuvat olkapäässä karheaan kohtaan. Siinä on vieläkin pieni aavistus nirhaumista, jotka sain saunassa. Hymyilyttää. 

Olimme kerran aiemmin puhuneet vesileikeistä. D aikoo toteuttaa erään tuttunsa kanssa waterboarding-kokeilun jossain vaiheessa. Hotellihuoneen ammetta täyttäessäni hän totesi: "Mitä jos ottaisin sua niskasta kiinni ja upottaisin sut tuohon ammeeseen?" Pohdin asiaa hetken. Toisaalta ajatus kiinnosti. Toisaalta taas, vesi on aina ollut minulle hyvä, rentouttava elementti. En pelkää sitä. Päätin etten myöskään halua alkaa pelkäämään sitä. Keskustelimme asiasta, ja päätimme jättää veden ainoastaan kylpemistä varten. 

Mökkisaunassa, saaressa. En kunnolla edes muista mistä ajatus lähti. Soitin kai hieman suutani ja olin uskaliaalla tuulella. Seuraavassa hetkessä minä olin tiukassa tukistuksessa ja D painoi minua kylpytynnyrin kylmänä hohkaavaa tummuuta kohti. Laitoin käden eteen, rikoin veden pinnan. Väreilevä vesi oli jäätävän kylmää. "Jatkanko?" Ei tähän, ei näin. Mietin mitä vastaisin. "Jatketaan, mutta ei tässä." Kaadoin vettä oranssiin pesuvatiin. Vesi näytti kirkkaalta, raikkaalta, kylmältä. Tunsin D:n käden niskassani, hiuksissani. Ote tiukentui. "Hienoa, että voidaan kokeilla tätä." Sitten pääni painettiin veteen. En pelännyt. Olen hyvä pidättämään henkeä. Oivalsin kuitenkin pian, ettei hengityksen pidättämisestä ole juurikaan hyötyä, lopputulema tulee olemaan aivan sama joka tapauksessa. Sama se, pidätänkö ensin henkeä vai alanko saman tien räpistelemään vastaan. Päästin ilmakuplia vähän kerrallaan kunnes kärsivällisyyteni loppui. Keuhkot tyhjenivät. Kylmä vesi tuntui nenässä ja suussa, mutta en päästänyt sitä nieluun. Taputin saunan lauteita. Pääni nostettiin vedestä, haukoin happea. Tunsin olevani elossa, hemmetti vie! Toisella kerralla en pidättänyt henkeä. Vedin vähän vettä henkeen ja yskin kun viimein pääsin irti. Joka paikkaa kipunoi, tunsin saman sähkövirran kuin ensimmäisellä kerralla. Pelkoon yhdistyi itsensä voittamisen ylpeys.

Seuraavaksi sain valita polvistunko kylmälle lattialle ja annan D:lle mitä hän haluaa, vai otanko kolmannen "kylvyn". Polvistuin. En halunnut mennä äärirajoille, ettei homma karkaisi käsistä. Sen sijaan halusin miellyttää, halusin näyttää kuinka kiitollinen olin tuosta kokeilusta. Minusta tuntui että se rakensi molemminpuolista luottamusta entistä vahvemmaksi. Minä luotin siihen, että D etenee kanssani maltilla, minun ehdoilla (ainakin tässä nimenomaisessa tilanteessa). Luulen myös että D:n usko minuun vahvistui. Hän näki että luotan hänen toimintaansa ja tekemisiinsä sellaisissakin asioissa jotka aluksi arveluttavat. Kiitin huolellisesti ja perusteellisesti. 

Niin, se jälki olkapäässä. Se oli kyllä ihan omalla kiemurtelulla itseaiheutettua. Mitä muuta siitä voi seurata, jos saa palkkioksi perusteellisen sormihoidon vanhan saunan lauteilla. Pihkaa hiuksissa ja naarmuja kropassa, sellaista siitä seuraa. Hymyilyttää vieläkin. 

Tapahtuipa kerran syrjäisessä saaressa 1/2

Eilisen alastulon jälkeen voisin muistella viikon mittaan tapahtuneita hyviä ja huikeita juttuja.

D vei minut saareen mökkeilemään. Epäilin että selviänkö reissusta hengissä ollenkaan, mutta tässä sitä näpytellään. Mökkielämä toimi hyvin synkassa meillä. Veden kanto, saunan lämmittäminen, ruoan laitto.. Kaikki sujui. Jännitys rupesi vääntämään vatsanpohjaa siinä vaiheessa, kun D totesi että "täällä saa huutaa ihan niin paljon kuin lähtee, kukaan ei kuule." Mietin kuumeisesti millä se aikoo saada minut huutamaan niin kovasti. 

Sohvalla hän otti minut syliin, kietoi kädet kaulani ympärille ja totesi matalalla äänellä korvaani: " Nyt kuristetaan narttu tajuttomaksi." Pelkäsin. En ole vielä valmis moiseen. Mitä jos se ei lopeta, kun taputan? Aina ennen on lopettanut, sovituissa tilanteissa viiveellä, mutta lopettanut kuitenkin. Ote tiukentui. Hengitykseni vinkui. Taputin. D päästi irti. Haukoin hetken henkeä, ja ote kiertyi uudestaan kaulalleni. Tällä kertaa kestin pidempään, jalat oikenivat, tunsin kuuman välähdyksen ja kiihotuin. Silti taputin. D päästi irti. Kolmannella kerralla sama. En halunnut että se loppuu mutta pelotti, taputin. Se ei päästänyt otettaan. Apua, paniikki sekoittui kiihottumiseen. Raavin D:n käsivartta, ilmeisesti naurettavan heikosti. Nostin lantiota, koitin kiemurrella, ja juuri kun olin luovuttamassa, ote kirposi. Sekunti voi olla sitten aivan tolkuttoman pitkä aika.. 

Minun käskettiin siirtyä sängylle ja ottaa vastaan mitä annetaan. Piiskaus äärirajoille saakka. Rottinkia, raippaa, nahkavyötä. Anna tulla, tämän minä osaan. Kipua, kihelmöintiä, otan ne vastaan mielelläni. Sattuihan se, ja kyllä se minut noilla otteilla sai jo hyvin huutamaan ja puremaan tyynyä. Tuntui kuitenkin, ettei kumpikaan saanut siitä ihan kaikkea irti, vaikka hyvä sessiofiilis olikin. Pienen tauon jälkeen D laittoi minut rautoihin ja nahkahuppuun. Minulla on hyvin ristiriitainen suhtautuminen siihen. Se on pelottava, synkkä, nöyryyttävä. Se on turvallinen muuri ulkomaailmaa vastaan. Olen persoonaton käyttöesine huputettuna. Se on nöyryyttävää, ja vielä enemmän minua hävettää, että samalla nautin siitä. Solvauksia sateli niskaani, olin hänen päällään, objektina jonka ainut tarkoitus on tuottaa omistajalleen nautintoa. Huppu peitti hyvin häpeän ja nautinnon kyyneleet. 

Kun pääsin hupusta, minussa nousi uhma. Miksi tuo saa käyttää minua noin, no saatana, käyttäköön sitten! Näyttäköön mitä se mahtaa minulle, minä otan kyllä vastaan kaiken. Ei se uskalla kuitenkaan. Se vain puhuu, tuhmia puheita ja solvauksia mutta katsotaan vaan miten pitkälle se menee. Minä en nöyrry enempää.  

"Voisin lyödä sua, lyödä mustelmille."

"No lyö sitten." Sanoin, ja naurahdin ivallisesti. Sain pari tujua läimäytystä kasvoille ja muutaman nyrkin iskun vartalooni. Hämmennyin hetkeksi, ei se aiemmin ollut minua nyrkillä lyönyt. Kun sen puheet jatkui, mielessäni leimahti. 

"Piiskaan sut itkeväksi mytyksi, niin että narttu tietää paikkansa ja tuollaiset nokkavat puheet loppuu. Luuletko että en tekisi niin?"

"No piiskaa sitten!"

D heitti minut sängylle ja piti aloillaan. Painoi alaselkääni ja aloitti. Suoraa, kovaa, nahkavyöllä. Ei mitään pieniä, tunnustelevia ja lämmitteleviä iskuja, vaan napakoita, armottomia lyöntejä. Iholle osuvan nahkavyön kova ääni. Minä haukoin henkeäni. Ihan sama. Piiskatkoon. Minä en luovuta. Iskuja sateli pakaroille ja reisille uudestaan ja uudestaan. Sattui, itketti, vitutti. "Luuletko-isku-että-isku-mä-isku-lopetan-isku-koska-isku-narttuun-isku-sattuu? Luuletko että lopetan koska itket?"

Puristin lakanoita niin että tärisin, ja käännyin kauhuissani katsomaan D:tä. Se julma ja kylmä ilme suututti minua. Seuraavat iskut sattuivat pahasti, itkin, huusin, kiemurtelin karkuun. Kipu oli jo vihaa suurempi. En päässyt karkuun, ja minulle rupesi valkenemaan että se ei tosiaan aio lopettaa. Että sillä kyllä riittää voimaa pitää minut aloillaan ja piiskata vaikka verille. Kestin vielä hetken, mutta jossain vaiheessa en enää nähnyt syytä taistella vastaan. Se tekee minulle mitä haluaa. Minä olen kipua, kyyneliä, nöyryyttä vahvemman edessä. Se omistaa minut ja tekee minulle mitä lystää. 

Iskujen välissä tuli pieni armon hetki: "Joko rupeaa lutkalle riittämään?"

Olin tukehtua nyyhkytyksiin, hiukset sotkussa, lakanoita puristaen vapisin, huusin: "Riittää Isäntä, riittää jo!" Se ei lopettanut. Päästin irti kaikesta, en jaksanut enää. Vihasta, uhmasta, kivusta. Alistuin totaalisesti ja otin vain vastaan. Sain vielä muutaman iskun, viimeinen oli niin voimakas ja tarkasti suunnattu, että se todella upposi paitsi lihaan, myös mieleen. 

D työnsi sormensa sisääni. Olin märkä ja kuuma. Se sormetti minulle orgasmin ja päästi minut vihdoin vapaaksi. 

Drop

Sub drop. 

Kun sieltä euforiasta tullaan alas ja rytisemällä. Viikon minua on pidetty huumassa, olen todellisuuspakoillut oikein urakalla kinkymaailmassa. Nyt olen taas yksin tässä harmaassa kaupungissa (no en ole, kaverit on tukena mutta silti), ilman D:tä, kaukana. Kaikki tuntuu mitäänsanomattomalta ja vastenmieliseltä. En halua lähteä töihin. En halua olla tekemisissä ihmisten kanssa. The price we pay for letting go. 

Tilannetta pahensi satakertaisesti se, että yhdistin hieman asioita toisiinsa. Tiesin, että D oli aiemmin, juuri ennen meidän kakkosdeittejä, tavannut erästä toista tyttöä, tunnustellut ja sessioinut, miten olisi. No ei kuulemma ollut, koska tytön täytyi selvitellä asioita vielä. Tunnistin D:n toimintatavat eräästä blogista, jota seuraan. Blogikirjoitus sopi sekä ajallisesti että menetelmiltään D:hen. 

Vaikka tiesin tapaamisesta, se sattui tähän mielentilaan ihan helvetisti kun laskin yhteen 1 + 1. Lukea, kuinka ne kädet ovat olleet toisen kaulalla, lukea niistä asioista joita minulle on tehty, jonkun toisen kokemana. Miettiä, olisiko D ottanut mieluummin tuon tytön, jos hän olisi ollut saatavilla. Jälleen kerran, olenko minä ainoastaan se kehen tyydytään. Tyttö on fyysisesti upea, fiksu, taitava kirjoittaja. Olen ihaillut hänen blogiaan, mutta nyt tuntuu kitkerältä lukea tekstejä, kun tietää ihmisen sen takana. Tietää, että tuo ei ole joku kasvoton bloggaaja, ja se ei ole vain kasvoton "joku", ketä D tapasi. Se on tuo tyttö.

Tapaaminen jäi näköjään siihen yhteen kertaan. Minä taas vietin juuri viikon D:n luona. Silti. 

"Sinä olet mun ykkösprioriteetti."

Miksei minun päähän uppoa se, miksi epäilen vaikka ei ole syytä epäillä. 

"Mä en tyydy, mä haluan parasta. "

Minäkö sitten olen sitä parasta? Heti blogitytön jälkeen...? Kaunaisia, alemmuudentuntoisia ajatuksia, joihin ei ole mitään järkisyytä. 

Vaniljaviikko

Mietin tuota vanilja-termiä. Ja Vaniljapoikaa. Onko se liian leimaava tai jollain tapaa jotenkin nössöttävä tapa kutsua toista. Se on ehkä tähän tilanteeseen kuitenkin hyvä tapa erotella mistä on puhe. Ja kun asia ei ole niin että olisin joku hoocee BDSM-lifestylisti joka hetkittäin laskeutuu "tavallisen vaniljan" maailmaan, vaan se on uusi seksuaalisuuteni alue johon vasta tutustun. Haluan pitää vanhan hyvän tutun myös matkassa mukana, vaikka uusi kiehtoo myös. En tiedä olenko oikeutettu käyttämään näitä termejä tai saanko itseni kuulostamaan ylimieliseltä ja elitistiseltä jos nimeän toisen noin vain Vaniljaksi. Se ei ole tarkoitukseni, mutta se on ehkä nyt helpoin keino eritellä asiaa. Jatkettakoon siis puhetta Vaniljasta, lempeänä hellittely- ja kutsumanimenä. 

Olemme viettäneet aika monta yötä nyt yhdessä. Hän on juuri niin kiltti, suloinen ja lempeä kuin aavistinkin. Tai pelkäsin. Pelkään, etten ole noin hellän ihmisen arvoinen. Olen koittanut varoitella häntä että minulta löytyy synkempiäkin tarinoita kerrottavaksi, mutta se pöhkö vain halaa ja suukottaa kun olen varma ettei se halua enää kuulla enempää. Kiitos. 

Kumpikaan ei ole suuna päänä säntäämässä parisuhteeseen jo ihan sen takia, että hänen kesätyöt voivat viedä aivan toiselle paikkakunnalle. Hän miettii, polttaako näppinsä jos lähtee näin epätavanomaiseen kuvioon mukaan. Minäkin mietin,  että onko se mahdollista saada pidettyä molemmat miehet, onko minulla edes oikeutta pyytää sitä. (Ei.) Joten, etenemme päivä kerrallaan. Nyt tuntuu hyvältä, katsotaan mihin se johtaa. 

Kulunut viikko on ollut siis ajatuksissa vaniljaista hattaraa. Se on ollut ihanaa. Mutta, pikku hiljaa se nälkä johonkin synkempään on taas herännyt. Lääkekuuri nälän taltuttamiseksi on jo varattu. Ensi viikosta tulee olemaan vanilja kaukana.. 

Double flavour

Arkielämä tuli yllättäen blogipäivittelyn väliin, olen tehnyt 50-tuntisia työviikkoja ja ohella koittanut työstää opinnäytetyötä. Meinasi sen kanssa pieni paniikki iskeä lähestyvien aikataulujen suhteen, joten olen viikossa paukuttanut nyt käytännössä koko työn uuteen uskoon. Alku oli todella, todella vaikeaa. Nurisin ja narisin ja vitkuttelin työn tekemistä. Kummasti rupesi tapahtumaan kun Koutsi lupasi auttaa motivoinnissa..

Tilanteeni on mullistunut kuluneiden parin viikon aikana. Sen lisäksi, että Koutsin kanssa ollaan samoilla linjoilla suhteen jatkokehitysmahdollisuuksista, olen tutustunut myös erääseen toiseen ihmiseen, jonka kohdalla rupeaa mieli läpättämään kevyesti. Nuori ja suloinen Vaniljapoika. Kaikki osapuolet ovat tietoisia toisistaan ja kukaan ei ole vielä ruvennut tiputtelemaan päitä tai juossut kiljuen karkuun, tai koittanut passittaa minua parantolaan. En melkein uskaltaisi sanoa sitä ääneenkään - voiko minulla olla näin hyvä tuuri? Minulla on paha setä kuka piiskaa ja koettelee rajojani, sekä lempeä vanilja joka suukottelee niskaa ja on valmis tulemaan luokseni vaikka keskellä yötä jos pyydän. Pelkään koko ajan, milloin tämä kosahtaa ja mihin suuntaan. Mutta toistaiseksi rehellisyyttäni on arvostettu puolin ja toisin ja asiat on saatu sovittua siten että kaikki ovat tyytyväisiä. 

Koutsin kanssa 500 km välimatka vaatii fiksailua ja aikatauluttamista, mutta en luopuisi suunnitelluista tapaamisista. Aion järjestää mahdollisimman usein tapaamisia, maksoi mitä maksoi. Suhteemme rakentuu sovituille säännöille, luottamuksen kerryttämiselle ja ennen kaikkea kunnioitukselle. En tiedä voiko tässä puhua varsinaisesti ihastumisesta, mutta olen huomannut että kunnioitus ja tietynlainen sitoutuminen sekä omistautuminen Koutsia kohtaan on jo nostanut päätään.

Vaniljapoika taas on samassa kaupungissa. Ihastunut, innokas, aina saatavilla. Ei kuitenkaan rasittavuuteen asti. Olenko minä ihastunut häneen? Vähän. Tiedän ettei hän tekisi minulle pahaa, etten ikinä kokisi hänen kanssaan samaa tunteiden raiskausta kuin Kapun kanssa. Silti suojamuurit ovat edelleen ylhäällä. Päivittäiset tapaamiset ja yökyläilyt tuntuvat kovin.. intensiivisiltä. En aio toista kertaa hypätä sinne syvään päätyyn, vaan kahlata matalikossa niin kauan että opin todella tuntemaan ihmisen. Toivottavasti hänkään ei ihan suuna päänä ole heittäytymässä, vaikka sieltä kovin ihastuneen oloisia viestejä on viime päivinä sadellutkin.. 

Oma D

Tekisi mieli kihertää, hyristä ja kehrätä onnesta. Minulla on oma D. Se ajatus valkeni itsellenikin vasta hetki sitten, piti vielä ihan varmistaa että onko asia tosiaan näin. On se, ihan kuten aiemmin toivoin.

Minä: ..Oonko mä nyt löytänyt oman D:n, niin että saan luvan kanssa kertoa asiasta? Tuskin tää nyt enää eilisten puheiden perusteella on katsotaan ja mietitään - asteella..? 

Koutsi: Saat kertoa. En mä ainakaan enää mieti. Aion kouluttaa sinusta nartun itselleni.

Takana on toinen tapaaminen Koutsin kanssa, irtiotto arjesta, pieni pako kivun ja nautinnon maailmaan. En ole ihan vielä valmis tulemaan alas, kirjoittamaan, analysoimaan. Leijun vielä hetken, palaan yksityiskohtiin myöhemmin. 

Löysin Baarista loistavan lainauksen tähän hetkeen: 

"Nyt arki. Pois kuplasta, jossa tunsin olevani ei mitään ja kaikkea. Kipeänä kaikesta uudesta. Arkeen toipumaan. Pelottaa ettei arki enää riitä. Se riittää, jos tämän päivän kaltaisia hetkiä löytyy lisää."

Tehdään niitä hetkiä lisää.  

Kirja-arvostelu: Kipukynnys

Suomalainen katsaus BDSM:n ja sadomasokismin maailmaan. Kirjailijanimien takaa löytyy tosielämän kokemuksia kinkyilystä, kummankin osapuolen näkökulmasta. Miltä tuntuu kun vallan tunne juovuttaa ja sisäinen peto saa rauhan vasta piiskaan tartuttaessa, ja toisaalta taas, millaista on odottaa iskuja panta kaulassa, sidottuna. 

Kirja rakentuu vuoropuheluksi. Välillä oli hieman sekavaa seurata kenen pään sisässä mentiinkään, tai missä hetkessä, mutta kokonaisuus pysyi kasassa ja tarjoili sekä vähän jo valmiiksi vinksahtaneelle, kuin myös varmasti vaniljaisille lukijoille ajatuksia ja näkökulmia sadomasokismista. Tarinoita totuuspohjalta, suomalaisen kinkyilyn ytimestä. Turha runoilu ja proosa on jätetty pois, ja tuntemukset ja ajatukset on kirjoitettu suoraan, kuin keskustelussa toiselle ihmiselle. 

Hyvä katsaus aiheeseen, ja provosoivat paperikannet voi jättää pois jos haluaa ottaa kirjan vaikka matkalukemiseksi bussiin huomiota herättämättä.. :) 

Suvi Hurmelinna & Stan Ström, 2012. Into Kustannus

Käsi joka piiskalla sivaltaa, käsi joka kurkkua kuristaa

Minulla on mustelmia. Sisäreidessä, keskivartalossa, ranteissa, pakaroissa. Ne ovat sadistin jättämiä jälkiä. Joka kerta kun näen jäljet ja ajattelen tilannetta josta jäljet ovat lähtöisin, kylmät väreet kulkevat selkäpiissäni. Ja hymyilen, hymyilen kuin minulle olisi paljastettu suuri salaisuus. 

Mustelmat pakaroissa ovat raipan ja rottinkipiiskan aiheuttamia. 

"Kumarru, kädet sängylle. Jalat levälleen. Älä jännitä, silloin sattuu enemmän. Aion lyödä sinua kahdeksan kertaa raipalla ja kahdeksan kertaa rottingilla, jotta huomaat niiden eron." Laskin iskuja, koitin muistaa hengittää ja rentoutua. Iskujen kovuus vaihteli, samoin kohdat joihin iskuja sateli. Pari kertaa henkäisin kivusta, jopa älähdin. Rottinki oli ehdottomasti napakampi ja armottomampi. Sarjojen jälkeen sain nousta ylös, sain suukotuksen otsalle. "Hyvä, se meni hyvin." Keskustelimme välineistä, niiden ominaisuuksista ja voimankäytöstä. "Käy vatsallesi sängylle. Seuraavaksi saat valita, otatko kymmenen voimakasta iskua vai 30 nopeaa ja kevyttä. Jos et valitse, saat molemmat." Valitsin kymmenen voimakasta. Iskujen välillä pystyin hengähtämään, valmistautumaan seuraavaan. Nopeiden iskujen sadellessa myös kipu käy nopeasti kovemmaksi, sitä haukkoo henkeään ja ei saa levähtää. Rupeaa jännittämään kehoa, kuin muka torjuakseen sivalluksia. Niiden jälkeen vilistää tähtiä silmissä. Hitaita ja voimakkaampia taas pystyy paremmin tunnustelemaan, pystyn antautumaan kivulle paremmin ja tarkkailemaan omia reaktioita ja tuntemuksia.

Ranteessani on mustelma, ja toisessa punertava juova. 

Ammattilaiskäyttöön tarkoitetut käsiraudat napsahtavat kiinni ranteisiini. Pidän välittömästi niiden raskaasta joustamattomuudesta. Ne pakottavat helposti, kuin puolihuolimattomasti minut tottelemaan. Koutsi upottaa kätensä hiuksiini, kuin hyväilläkseen, mutta pehmeän hyväilyn sijaan tunnen tiukan tukistusotteen. Hiuksista vetämällä hän ohjaa minut polvilleen eteensä. Nostaa ylös ja pistää taas alas. Osoittaa määräävänsä. Minua hermostuttaa, ja tilanteeseen epäsopiva, mutta silti niin luonteva kikatus pääsee valloilleen. 

 Sisäreidessäni on tumman violetti mustelma, josta menee vaaleampi juova keskellä. 

Silmäni sidottiin ja Koutsi kiinnitti minuun pyykkipoikia. Niitä olin pelännyt, mutta sokkona oleminen helpotti. Pystyin keskittymään tuntemuksiin sen sijaan että olisin hermoillut, milloin ne napsahtavat irti vartalostani. Nipistys ei ollut yhtä paha kuin pelkäsin.

"Sehän on muuten sitten niin että ainut tapa irroittaa nämä on piiskata ne irti." Voi ei... Kun pyykkipojat oli iskemällä napsauteltu irti vartalostani, silmien side vaihdettiin kangashuppuun. Sitä pelkäsin. Vaikka hupusta näki heikosti läpi, se tuntui tukahduttavalta ja vieroitti minut Koutsista. Kuin olisin ollut täysin yksin, vaikka istuin sängyllä ja hän oli takanani, piti kiinni. Nosti sängystä, ja käski kädet seinää vasten seisomaan. Jätti siihen. Aika ei ollut pitkä, mutta se tuntui siltä. Ilman kosketusta. Onneksi hän kuitenkin jatkoi puhumista, kysyi miltä tuntuu ja kestänkö.  Hillitsin itseni ja kasvavan epämukavuuden, keskityin rauhassa jokaiseen hengenvetoon. Muuta ei tapahtunut, huppu otettiin pois ja pääsin syliin. Silti, jopa nyt muistellessani sitä lyhyttä hetkeä, minulle tulee epämukava olo. Huppu eristi kaikin puolin. Koko pään peittäminen on minulle vaikeaa, en ole ikinä tykännyt esimerkiksi maata kokonaan peiton alla tai pää peitettynä. Pieni happirako täytyy aina olla. 

Paradoksaalista kyllä, vaikka seuraavatkin leikit liittyivät hengityksen rajoittamiseen, ne eivät ahdistaneet, päin vastoin. Breathplay. Kuristaminen. Olen joskus aiemmin leikitellyt ajatuksella ja pelännyt, en itse tekoa vaan sitä että mitä jos pidänkin siitä. Sovinnainen, normien mukaan elävä minä huutaa paniikissa: " Et voi pitää siitä että joku leikkii hengelläsi! Et voi luottaa ihmiseen joka kuristaa sinua. Mitä jos se ei osaakaan, jos käy jotain, mitä jos se ei lopeta ajoissa."

Tiesin välittömästi että tästä ei ole paluuta, kun tunsin tiukan otteen kurkullani. Se ehdoton toisen tahtoon taipuminen, tieto että minulla ei ole vaihtoehtoja. Annan itseni sinulle kaikessa. Vartaloni, mieleni, henkeni. Omistat minut tässä hetkessä täydellisesti. Tipuin oman tietoisuuteni rajoille. Tarrasin kuristavaan käteen, älä päästä irti, älä tiputa minua. Pidä minut tässä huumassa.   

Ja kun tulen alas, ole minua vastassa. Pidä minua sylissä, silitä, kerro kuinka arvokas olen. 

Koutsi

Oletko ikinä vastannut deitti-ilmoitukseen netissä? Onko se johtanut viestittelyyn ja kiinnostuksen heräämiseen? Oletko sopinut deitit vieraaseen kaupunkiin, vieraan ihmisen kanssa? Ottanut huoneen hotellista, sopinut että näette aulassa. Vaikka yhteinen hotellihuone olisikin varattuna, ensitapaamisen haluan aina julkisella paikalla. Jos tässä kohtaa tulee vähääkään muita ehdotuksia, peli on selvä. Auf Wiedersehen. Jos päin vastoin seuralainen sanoo että ehdottomasti näin, haluatko ilmoittaa erityisesti jollekin kenen kanssa olet liikenteessä (tsek, hienoa että sinäkin huomioit tämän :) ), luotto kasvaa. Nousen bussiin, määränpäänä kaupunki, hotelli ja mies 200km päässä. Hyvät fiilikset vahvistuvat viesti viestiltä, kilometri kilometriltä. Hymyn huulille nostava kutkuttava odotus. Saavuttuasi hotellille, olet laittautunut, hermoillut, astellut aulaan 25 minuuttia etuajassa ja ottanut lasin (kaksi..) viiniä rentoutuaksesi? Ja kun se ihminen tulee eteesi, molempien kasvot sulavat luontevaan hymyyn. 

Se lukemattomien mahdollisuuksien hyöky joka tulee uuden ihmisen mukana on käsittämätön. Kuka tämä on, kuinka hän tulee vaikuttamaan minun elämääni, kuuleeko hän minun toiveet ja unelmat, vastaako hän niihin. Olenko minä hänen mielestään kiinnostava ja viehättävä? Kelpaanko? Mitä jos tästä on tiedossa vain särkynyt sydän?  Entä jos ei olekaan, vaan luvassa on jotain juovuttavaa, koukuttavaa ja pyörryttävää? Uskallanko hypätä tähän mukaan? Mitä tapahtuu jos antaudun?

Odotus ja uskallus sekoittuvat arkipäiväisempiin puheenaiheisiin illallisella. Jännitys laimenee, kunnes keskustelu siirtyy tapaamisen alkuperäiseen tarkoitukseen, ja sydän alkaa takoa. "Jos olet valmis, siirrytäänkö hotelliin keskustelemaan tarkemmin aiheesta?" Nyökkään. 

Turvallisuus. Rajat. Mahdolliset traumat tai muut vaaratekijät. Riskien tiedostaminen. Perusteellisen keskustelun jälkeen tämä kaikki realisoituu kun käsi kiertyy takaapäin kaulani ympäri ja pehmeä ääni sanoo korvaani: "Ymmärräthän, että olet minun armoillani, että pystyisin tässä hetkessä tekemään sinulle mitä ikinä tahdon?"

Ymmärrän. Ja se ajatus on juovuttava. Mitä enemmän ote kiristyy, sitä syvemmälle putoan. Tässä hetkessä luotan sinuun. Älä päästä irti. Johdata minua kipuun, nautintoon ja luottamukseen. Opasta ja valmenna minua jotta voin miellyttää sinua. Kouluta minusta oma narttusi. 

Puoliintumisaika

"Puoliintumisaika on aika, jonka kuluessa puolet aineesta on hajonnut, esim. radioaktiivisen aineen atomiytimistä on hajonnut toisiksi atomiytimiksi. Biokemiassa tai lääketieteessä puoliintumisajaksi nimitetään aikaa, jonka kuluessa puolet aineen molekyyleistä on hajonnut elimistössä ym. biologisessa systeemissä."

Tunsin Kapun pari kuukautta. Ja vei kuukauden toipua hänestä. Puoliintumisaika. Edelleenkin ajattelen häntä, en tosin enää päivittäin. Mietin, mitä siitä ihmissuhteesta olisi saattanut kasvaa. Todennäköisesti jotain todella sairasta ja epätervettä. Paitsi että hän olisi loppujen lopuksi rikkonut minut ihmisenä, todennäköisesti myös subina.

Olen nyt saanut maistiaisia siitä, mitä todellinen, asiansa osaava D tekee. Asioissa edetään hitaasti ja varovasti, keskustellen, ohjeistaen, tunnustellen. Rajoja rikotaan, mutta ei rytinällä, vaan hitaasti ujuttaen. Piiskaamisen ja nöyryyttämisen jälkeen hän ottaa syliin, silittää, hoitaa, pitää hyvänä. Kertoo että olen hyvä ja arvokas. Jälkihoidon merkitys on mittaamattoman arvokas. Kapulla ei ollut tästä pienintäkään käsitystä. Tekisi mieli laittaa sille viestiä ja sanoa että tulet vielä rikkomaan ihmisiä, ellet oikeasti ota dominoinnin myötä vastuuta subistasi. Mutta ehkä se ei kuulu enää minulle. Ehkä käsitin väärin hänen lähtökohdat, ehkä se olikin vain vahvasti maustettua, rajumpaa seksiä. En ole katkera, en ole vihainen. Olen tyytyväinen että sain tämänkin kokemuksen ja otin siitä opikseni. Että osasin lähteä siitä ajoissa.

Kirjoitan vielä oman postauksen tästä uudesta D:stä. Piti saada vain tännekin konkreettinen lopetus Kapulle.  

Ilkee paska

Tiedättekö kuin vitusti se sattuu kuunnella ihastuksen yöllistä kännipaasausta siitä kuinka sen unelmanainen on varattu ja hän ei tiedä mitä tekis, tietäen itse samalla ettet tule ikinä olemaan hänelle se unelmien nainen vaikka kuinka toivoisit ja tekisit kaikkesi.

Haluaisin olla se kuka saa sun maailman sekaisin, yhtä lailla kuin sä olet sekoittanut mun maailman.

Joo.

It hurts like hell. 

Ja lopetus tyylillä, as always:

00:54

K: Voinko tulla nussimaan sua.

K: Nyt.

K: Taksilla.

Minä: Et

K: Vittu oot ilkee paska. 

Kun miehet alkaa vituttaa..

..mutta silti panettaa. Ratkaisin asian ostamalla ensimmäisen, oman vibran.

Tilasin sen briteistä Lovehoneysta .

Laitoin tilauksen maanantaina myöhään illalla ja posti toi sen torstaina. Supernopea toimitus kun vertaa että usein Suomessakin joutuu odottelemaan viikon verran tavaroita..

Halusin mahdollisimman monipuolisen ja tyylikkään leikkikaverin. En mitään suonikkaan kyrvän look-a-like-jellydildojäljitelmää.

Valintani oli tämä:

Lelo Gigi 2

Pikkuinen, näppärä, söpökin. Toimii kivasti sekä klitoris- että g-piste-nautiskeluun. Täysin vedenkestävä. Haaveilen että saan sen joskuskylpyammeeseen mukaan..

Pikaisella hintavertailulla sen sai myös tuolta briteistä hieman edullisemmin. Ainut ulkomailta tilattaessa huomioitava asia on toki se että pistokkeet saattavat erota Suomessa käytetyistä, kuten tässä. Mutta nuo tuollaisethan hoituu adapterilla helposti :)

Ja ensimmäisen koeajon perusteella täytyy todeta että olen erittäin tyytyväinen valintaan..

Rikkinaitu

Halusin rankan session. Ja sain mitä pyysin.

Viesti klo 16.00: "Tulet puhtaana, hyvältä tuoksuen ja hiukset letitettynä, panta kaulassa. Sessio alkaa kun tulet ovesta sisään. Tästä viestistä eteenpäin jokainen kulunut 5min vastaa yhtä raipaniskua."

Sain 36 raippaa. Sekä rangaistuksen edellisen session venkoilusta (availin solmuja ihan silkkaa ilkikurisuuttani). Nyt on on sitten erittäin mustelmainen takamus. 

Asento oli yllättävän hankala. Kuin allaoleva, mutta käteni oli sidottu selän taakse ja siitä köysillä kattoon. Kestin kuitenkin kaikki raipat, enkä seonnut laskuissa. (Minun piti siis pitää lukua niistä 36:sta)

Perjantai 13. varmaan vaikutti, koska erinäisistä sattumuksista johtuen jouduimme keskeyttämään ja ensimmäistä kertaa pyysin että nyt panta pois ja heti. Yleensähän sääntönämme on että minä päätän milloin haluan pannan kaulaan, mutta Kapu päättää milloin se otetaan pois. Ei tarvinnut sanoa punaista, se oli ilmiselvää. Henkinen raja tuli vastaan, eikä hyvällä tavalla. 

Pannan jälkeen otin pitkän suihkun (nyyhkytin lattialla varmaan vartin...) ja olin jo valmis lähtemään viivasuorana asunnosta pois. Kapu kuitenkin otti syliin, piti ja lohdutti, ja päätti vielä pitää minua hyvänä. Kummallakin oli varmaan jonkinlainen sessiomentaliteetti päällä, koska meno yltyi aika rajuksi. Syvin fistaus mitä ollaan tähän mennessä tehty. Olin niin sekaisin sekä henkisestä että fyysisestä ylikuormituksesta, kivusta ja nautinnosta, etten edes huomannut mitään, mutta sinä iltana tuli vastaan henkisten rajojen lisäksi myös fyysiset rajat - limakalvo hankautui rikki ja verta pyyhkeessä. No niin...

Ensimmäistä kertaa pysähdyin miettimään omia rajojani. Hukkaanko alistuneessa subi-tilassa tosiaan oman itsesuojeluvaistoni niin, etten erota oikeaa, varoittavaa kipua ja seksuaalista kipua? En ole ikinä sanonut keltaista tai punaista. Kerran on ollut lähellä, mutta ylpeys ei ole antanut periksi, vaikka tiedän ettei niistä seuraa rangaistusta, päin vastoin. Kun kysyin Kapulta, mikä on ollut hänen rajuin sessionsa, hän vastasi että minun kanssani. Ettei hän ole ennen piiskannut ketään niin mustelmille. 

TÄMÄ ON SAIRASTA.

Tiedän sen. Ja samalla nautin siitä. Mistä se johtuu, että vasta alistamisen, kivun ja nöyrtymisen, toisen tahtoon taipumisen kautta pystyn todella päästämään irti? En ole ikinä kokenut yhtä raukeaa, levollista ja huolehdittua oloa kuin session jälkeen. Jäljet kehossani saavat minut hymyilemään ja muistelemaan lämmöllä kivun ja nautinnon hetkiä vielä päiviä session jälkeen. 

Vielä 2011 vuoteen saakka sadomasokismi luokiteltiin Suomessa yhdessä fetisismin ja transvetismin kanssa sairaudeksi. 

Hurts

Mistä se johtuu, että alku tuntuu niin helpolta ja luontevalta, ettei voi uskoa todeksikaan. Ja sitten, jossain vaiheessa tuntuu ettei osaa oikein olla tai sanoa mitään, joutuu olemaan varpaillaan ja miettimään että jos teen näin tai noin, niin mitähän se ajattelee. Aluksi tuntui että tämä on helppoa kuin hengittäminen - nyt joudun haukkomaan henkeä. 

Minulla on hyvä ja helppo olla hänen lähellään. Mutta en tiedä onko asia toisin päin sama. Välillä hänen etäisyys satuttaa minua. Haluaisin huutaa: "Huomioi minut. Kosketa minua. Välitä minusta." Kaipaan sitä helppoa yhdessäolemista. Mutkatonta suukotusta, lämmintä katsetta. 

Tiedän, että elämässäsi on meneillään paljon vaikeita ja isoja asioita. 

Koitan olla kärsivällinen, ja malttaa. Haluaisin olla tukenasi, haluaisin että pystyt puhumaan minulle mieltäsi painavista asioista. En pakota kuitenkaan. Voin vain olla lähellä, jos otat minut siihen, viereesi. Otathan minut viereesi?

Sexy shopping

Olen vähän sellainen kaikki alusvaatteet eriparia - tyyppi. En ole tähän asti omistanut yhtäkään kunnollista alusasusettiä. Yhteensopivia (eli kaikki mustaa ehehehe..) kyllä löytyy, mutta kunnon settejä.. nope. 

Paitsi nyt! Kaksi syytä

1. Kapu jääkin toistaiseksi Suomeen. Paska mäihä toki hänelle, työkuviot uusiksi ja kaikki. Tuntuu pahalta hänen puolestaan. Mutta, samalla, jos minä ihan pikkiriikkisen hiljaisella äänellä vain että jee! :) Joten ajattelin tehdä sellaisen näyttävän paluun jotta se muistaisi että saattaa siinä olla jotain hyvääkin ettei se painellut pallon toiselle puolelle... Ja siihen tarvitaan punaista pitsiä. 

2. Parin viikon päästä on Goom-opiskelijaristeilyt. Ja sinnehän täytyy päästä wiuhahtamaan. Ja paras tyyli kalsariwiuhahdukseen on mahdollisimman eläimellinen. Eli ei muuta kuin anitahirvoset päälle... Leopardikuosia. Mi-Au! :D

Viritin tänään pitsiasun, sukkanauhat, stay-upit, korkokengät, koko helahoidon päälle kokeillakseni tehoaako, vai tunnenko itseni lähinnä naurettavaksi. On niissä vissiin jotain taikaa. Keimailin peilille ihan kiitettävän tovin, ja vaikka kroppani ei mikään mallivartalo olekaan, niin jumantsuikka että tuli seksikäs olo! 

Ai niin muuten, tässä samalla kritiikkiä vaateketjuille. Kiersin Lindexin, KappAhlin, H&Mn, Ginan, Cubuksen ja Seppälän läpi. Cubus, Seppälä ja Gina olivat jättäneet alusasuvalikoimistaan sukkanauhaliivit kokonaan pois. Lindexillä ja H&M kokoja oli ainoastaan S-M. Lindexiltä löytyi kuitenkin (-70% alennuksesta! ) stringit, joissa oli kiinni sitten ne sukkanauhanarut-pidikkeet-miksikäniitäkutsutaan?? Mutta ne oli ainoat mistä oli isompaakin mallia, ja niistäkin kokoja oli 36 tai 44-46. Itselle löytyi kuitenkin yhdet sopivat vielä sieltä muiden alta. Mutta siis muuten valikoimia katsoessani, niin mitä: ison pepun omaavat tytöt eivät saisi keimailla seksikkäissä hepenissä?? KappAhl oli ainut liike, josta löytyi 40 koosta ylöspäin valikoimia. Vai osuiko niin, että runsaammat naiset ovat myös runsaasti rohkeampia, ja kaikista muista liikkeistä isot koot oli jo ostettu loppuun? 

Minä en suostu uskomaan että viettelys ja seksikkyys on nollakoosta kiinni. (Etenkään luettuani Burleskin Paluu - kirjan, josta kerroin edellisessä postauksessa.) Ja koska en edes ole mielestäni mitään oikeasti "isojen tyttöjen" mallistokokoa, vaan 40-42. Niin wtf. Ei pitsiä perseville??

Anti-Shopista olisi kyllä löytynyt vaikka mitä kokoa, mallia ja materiaalia. Mutta siellä taas palvelu ei ollut ihan parhaasta päästä - myyjä vain näytti missä sukkahousuosasto oli. Olisin kaivannut vähän kokoja ja malleja näkyville, itse ei ihan kehtaa ruveta pakkauksia aukomaan. L vai XXXL? Jäivät ottamatta. Mitä sen sijaan sieltä ostin: 

Ei kun treenailemaan! 

Kirja-arvostelu: Burleskin paluu

Burleski. Striptease. Mitä eroa niillä on? Paljonkin! 

Burleskissa on toki stripteasea, paino sanalla tease. Siinä kiusoitellaan, härnätään, paljastetaan - mutta ei kaikkea. Alastomuus ei ole show'n tärkein tavoite, vaan osa jolla kerrotaan tarinaa, viihdytetään, ja ilmaistaan omaa kauneutta. Siinä missä stirpparit riisuutuvat rahasta - mitä enemmän seteleitä, sitä vähemmän vaatteita - , burleskiesiintyjillä show pysyy samana, vaikka seteleitä satelisi lavalle kuinka paljon hyvänsä. 

Lisäksi helmet, höyhenet, paljetit, puuhkat, viuhkat, glitter, kimallus, jalokivet, ja se kujeileva mutta silti avoin, rohkea seksuaalisuus yhdistettynä (itse)ironiaan, satiireihin ja komiikkaan. Ah!

Kuka voisi vastustaa burleskia? 

Kirja oli hyvä katsaus burleskin historiaan ja nykyhetkeen, kuinka taiteenlaji on kehittynyt, välillä unohtunut ja uudelleen herätetty sädehtimään. Paikoin teksti oli hieman puuduttavaa aiheeseen perehtymättömälle  - legendaaristen paikkojen, artistien ja showryhmien nimet vain vilistivät silmissä eikä tarttumapintaa näihin oikein löytynyt. Kokonaisuudessaan hyvä paketti, ja lisänä paljon ihania kuvia ihanista naisista (ja miehistä!) 

Kirjoittanut Michelle Baldwin, suom. Tytti Heikkilä. Like-kustannus, 2010. 

Itselle tämä tarttui Suomalaisen Kirjakaupan ale-laarista, pyörryttävään 4,95 hintaan. (Alkuperäinen hinta 36e, nettikaupoissa 18-25e. Siis löytö!)

Jäähyväiset rappukäytävässä

Tiesinhän minä että tämä oli edessä. Mutta en vain arvannut kuinka hitosti se tulisi koskemaan. 

Olen ihan shokissa ja hämilläni. Näin Kapua tänään viimeistä kertaa. Nopeasti rappukäytävässä. Teki mieli sanoa niin paljon, koskettaa, kertoa kuinka valtava asia tämä on ollut minulle, kuinka kuluneet pari viikkoa ovat avanneet uusia ovia minulle, itseeni, seksuaalisuuteen ja luottamukseen. Seisoin vain, itkeä tihrutin pari kyyneltä ja muutaman sekavan lauseyritelmän jälkeen luovutin. 

Kaiken tekee vielä vaikeammaksi se, että tänä iltana hän oli luvannut olla kanssani. Odotin tätä iltaa koko päivän, sillä tiesin että se olisi meidän viimeinen. Mutta hän päättikin lähteä veljesporukalla juhlimaan. Ihan perustellusti, en voi olla hänelle vihainen sillä hän viettää tämän illan perheensä kanssa, eikä niitäkään yhteisiä hetkiä varmasti ole heillä paljoa. Mutta se,että ne tunnit, jotka suunnittelin viettäväni hänen kanssaan, kuluvatkin nyt yksin sängyssä. Sa-tut-taa. 

Minua itseänikin pelottaa, kuinka helposti hän sai minut avattua. Pääsi pään sisälle. Puhuin hänelle kipeistä, vaikeista, ja salatuista asioista. Kuinka hän sai minut luottamaan itseensä niin ehdoitta? Ja nyt, nyt tuntuu kuin ovi jonka raosta pääsin kurkkaamaan, olisi tempaistu nenän edestä kiinni. Taisi jopa jäädä pari sormea väliin. 

Kieroa tässä on se, että aluksi hän oli se joka oli lähdössä ensin pois. Nyt se olen kuitenkin minä - joudun matkustamaan viikoksi kotikaupunkiini, eikä hän todennäköisesti ole enää täällä kun palaan. Annoin hänelle matkalukemiseksi Fetissikirjan, josta meillä oli ollut keskustelua - pornon, erotiikan ja fetisismin historiasta. Omistuskirjoitukseksi laitoin vain "Kevättä kohti!" Siitä on ollut puhetta - että lähtisin keväällä hänen luo. Mutta pysyykö hänellä nämä fiilikset vielä useamman kuukauden? Oliko hän edes yhtä sitoutunut tähän, vai olivatko nämä pari viikkoa hänelle vain pitkästä aikaa sellaista seksiä jossa pääsi toteuttamaan itseään?

Hän kyllä antoi minulle minua varten hankitun kaulapannan lukkoineen avaimineen päivineen, ja sanoi:" Muistapa ottaa nää sitten mukaan kun tulet mua moikkaamaan."

Emme ole ennättäneet edes kokeilemaan pantaa minulle. 

And the shivers move down my shoulder blades

Yellow Flicker Beat - Lorde

I’m a princess cut from marble, smoother than a storm.
And the scars that mark my body, they’re silver and gold,
My blood is a flood of rubies, precious stones,
It keeps my veins hot, the fire's found a home in me.
I move through town, I’m quiet like a fire,
And my necklace is of rope, I tie it and untie.

And now people talk to me, but nothing ever hits home
People talk to me, and all the voices just burn holes.
I’m done with it (ooh)


This is the start of how it all ends
They used to shout my name, now they whisper it
I’m speeding up and this is the red, orange, yellow flicker beat sparking up my heart
We're at the start, the colours disappear
I never watch the stars, there’s so much down here
So I just try to keep up with the red, orange, yellow flicker beat sparking up my heart

I dream all year, but they’re not the sweet kinds
And the shivers move down my shoulder blades in double time

And now people talk to me, I’m slipping out of reach now
People talk to me, and all their faces blur
But I got my fingers laced together and I made a little prison
And I’m locking up everyone who ever laid a finger on me
I’m done with it (ooh)


And this is the red, orange, yellow flicker beat sparking up my heart
And this is the red, orange, yellow flicker beat-beat-beat-beat

PS. Joskus pitää vaan renkuttaa ja fiilistellä repeatilla niin että naapureiden sietokykyä koetellaan.