Viesti klo 16.00: "Tulet puhtaana, hyvältä tuoksuen ja hiukset letitettynä, panta kaulassa. Sessio alkaa kun tulet ovesta sisään. Tästä viestistä eteenpäin jokainen kulunut 5min vastaa yhtä raipaniskua."
Sain 36 raippaa. Sekä rangaistuksen edellisen session venkoilusta (availin solmuja ihan silkkaa ilkikurisuuttani). Nyt on on sitten erittäin mustelmainen takamus.
Asento oli yllättävän hankala. Kuin allaoleva, mutta käteni oli sidottu selän taakse ja siitä köysillä kattoon. Kestin kuitenkin kaikki raipat, enkä seonnut laskuissa. (Minun piti siis pitää lukua niistä 36:sta)
Perjantai 13. varmaan vaikutti, koska erinäisistä sattumuksista johtuen jouduimme keskeyttämään ja ensimmäistä kertaa pyysin että nyt panta pois ja heti. Yleensähän sääntönämme on että minä päätän milloin haluan pannan kaulaan, mutta Kapu päättää milloin se otetaan pois. Ei tarvinnut sanoa punaista, se oli ilmiselvää. Henkinen raja tuli vastaan, eikä hyvällä tavalla.
Pannan jälkeen otin pitkän suihkun (nyyhkytin lattialla varmaan vartin...) ja olin jo valmis lähtemään viivasuorana asunnosta pois. Kapu kuitenkin otti syliin, piti ja lohdutti, ja päätti vielä pitää minua hyvänä. Kummallakin oli varmaan jonkinlainen sessiomentaliteetti päällä, koska meno yltyi aika rajuksi. Syvin fistaus mitä ollaan tähän mennessä tehty. Olin niin sekaisin sekä henkisestä että fyysisestä ylikuormituksesta, kivusta ja nautinnosta, etten edes huomannut mitään, mutta sinä iltana tuli vastaan henkisten rajojen lisäksi myös fyysiset rajat - limakalvo hankautui rikki ja verta pyyhkeessä. No niin...
Ensimmäistä kertaa pysähdyin miettimään omia rajojani. Hukkaanko alistuneessa subi-tilassa tosiaan oman itsesuojeluvaistoni niin, etten erota oikeaa, varoittavaa kipua ja seksuaalista kipua? En ole ikinä sanonut keltaista tai punaista. Kerran on ollut lähellä, mutta ylpeys ei ole antanut periksi, vaikka tiedän ettei niistä seuraa rangaistusta, päin vastoin. Kun kysyin Kapulta, mikä on ollut hänen rajuin sessionsa, hän vastasi että minun kanssani. Ettei hän ole ennen piiskannut ketään niin mustelmille.
TÄMÄ ON SAIRASTA.
Tiedän sen. Ja samalla nautin siitä. Mistä se johtuu, että vasta alistamisen, kivun ja nöyrtymisen, toisen tahtoon taipumisen kautta pystyn todella päästämään irti? En ole ikinä kokenut yhtä raukeaa, levollista ja huolehdittua oloa kuin session jälkeen. Jäljet kehossani saavat minut hymyilemään ja muistelemaan lämmöllä kivun ja nautinnon hetkiä vielä päiviä session jälkeen.
Vielä 2011 vuoteen saakka sadomasokismi luokiteltiin Suomessa yhdessä fetisismin ja transvetismin kanssa sairaudeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti