Tekisi mieli kihertää, hyristä ja kehrätä onnesta. Minulla on oma D. Se ajatus valkeni itsellenikin vasta hetki sitten, piti vielä ihan varmistaa että onko asia tosiaan näin. On se, ihan kuten aiemmin toivoin.
Minä: ..Oonko mä nyt löytänyt oman D:n, niin että saan luvan kanssa kertoa asiasta? Tuskin tää nyt enää eilisten puheiden perusteella on katsotaan ja mietitään - asteella..?
Koutsi: Saat kertoa. En mä ainakaan enää mieti. Aion kouluttaa sinusta nartun itselleni.
Takana on toinen tapaaminen Koutsin kanssa, irtiotto arjesta, pieni pako kivun ja nautinnon maailmaan. En ole ihan vielä valmis tulemaan alas, kirjoittamaan, analysoimaan. Leijun vielä hetken, palaan yksityiskohtiin myöhemmin.
Löysin Baarista loistavan lainauksen tähän hetkeen:
"Nyt arki. Pois kuplasta, jossa tunsin olevani ei mitään ja kaikkea. Kipeänä kaikesta uudesta. Arkeen toipumaan. Pelottaa ettei arki enää riitä. Se riittää, jos tämän päivän kaltaisia hetkiä löytyy lisää."
Tehdään niitä hetkiä lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti