Käsi joka piiskalla sivaltaa, käsi joka kurkkua kuristaa

Minulla on mustelmia. Sisäreidessä, keskivartalossa, ranteissa, pakaroissa. Ne ovat sadistin jättämiä jälkiä. Joka kerta kun näen jäljet ja ajattelen tilannetta josta jäljet ovat lähtöisin, kylmät väreet kulkevat selkäpiissäni. Ja hymyilen, hymyilen kuin minulle olisi paljastettu suuri salaisuus. 

Mustelmat pakaroissa ovat raipan ja rottinkipiiskan aiheuttamia. 

"Kumarru, kädet sängylle. Jalat levälleen. Älä jännitä, silloin sattuu enemmän. Aion lyödä sinua kahdeksan kertaa raipalla ja kahdeksan kertaa rottingilla, jotta huomaat niiden eron." Laskin iskuja, koitin muistaa hengittää ja rentoutua. Iskujen kovuus vaihteli, samoin kohdat joihin iskuja sateli. Pari kertaa henkäisin kivusta, jopa älähdin. Rottinki oli ehdottomasti napakampi ja armottomampi. Sarjojen jälkeen sain nousta ylös, sain suukotuksen otsalle. "Hyvä, se meni hyvin." Keskustelimme välineistä, niiden ominaisuuksista ja voimankäytöstä. "Käy vatsallesi sängylle. Seuraavaksi saat valita, otatko kymmenen voimakasta iskua vai 30 nopeaa ja kevyttä. Jos et valitse, saat molemmat." Valitsin kymmenen voimakasta. Iskujen välillä pystyin hengähtämään, valmistautumaan seuraavaan. Nopeiden iskujen sadellessa myös kipu käy nopeasti kovemmaksi, sitä haukkoo henkeään ja ei saa levähtää. Rupeaa jännittämään kehoa, kuin muka torjuakseen sivalluksia. Niiden jälkeen vilistää tähtiä silmissä. Hitaita ja voimakkaampia taas pystyy paremmin tunnustelemaan, pystyn antautumaan kivulle paremmin ja tarkkailemaan omia reaktioita ja tuntemuksia.

Ranteessani on mustelma, ja toisessa punertava juova. 

Ammattilaiskäyttöön tarkoitetut käsiraudat napsahtavat kiinni ranteisiini. Pidän välittömästi niiden raskaasta joustamattomuudesta. Ne pakottavat helposti, kuin puolihuolimattomasti minut tottelemaan. Koutsi upottaa kätensä hiuksiini, kuin hyväilläkseen, mutta pehmeän hyväilyn sijaan tunnen tiukan tukistusotteen. Hiuksista vetämällä hän ohjaa minut polvilleen eteensä. Nostaa ylös ja pistää taas alas. Osoittaa määräävänsä. Minua hermostuttaa, ja tilanteeseen epäsopiva, mutta silti niin luonteva kikatus pääsee valloilleen. 

 Sisäreidessäni on tumman violetti mustelma, josta menee vaaleampi juova keskellä. 

Silmäni sidottiin ja Koutsi kiinnitti minuun pyykkipoikia. Niitä olin pelännyt, mutta sokkona oleminen helpotti. Pystyin keskittymään tuntemuksiin sen sijaan että olisin hermoillut, milloin ne napsahtavat irti vartalostani. Nipistys ei ollut yhtä paha kuin pelkäsin.

"Sehän on muuten sitten niin että ainut tapa irroittaa nämä on piiskata ne irti." Voi ei... Kun pyykkipojat oli iskemällä napsauteltu irti vartalostani, silmien side vaihdettiin kangashuppuun. Sitä pelkäsin. Vaikka hupusta näki heikosti läpi, se tuntui tukahduttavalta ja vieroitti minut Koutsista. Kuin olisin ollut täysin yksin, vaikka istuin sängyllä ja hän oli takanani, piti kiinni. Nosti sängystä, ja käski kädet seinää vasten seisomaan. Jätti siihen. Aika ei ollut pitkä, mutta se tuntui siltä. Ilman kosketusta. Onneksi hän kuitenkin jatkoi puhumista, kysyi miltä tuntuu ja kestänkö.  Hillitsin itseni ja kasvavan epämukavuuden, keskityin rauhassa jokaiseen hengenvetoon. Muuta ei tapahtunut, huppu otettiin pois ja pääsin syliin. Silti, jopa nyt muistellessani sitä lyhyttä hetkeä, minulle tulee epämukava olo. Huppu eristi kaikin puolin. Koko pään peittäminen on minulle vaikeaa, en ole ikinä tykännyt esimerkiksi maata kokonaan peiton alla tai pää peitettynä. Pieni happirako täytyy aina olla. 

Paradoksaalista kyllä, vaikka seuraavatkin leikit liittyivät hengityksen rajoittamiseen, ne eivät ahdistaneet, päin vastoin. Breathplay. Kuristaminen. Olen joskus aiemmin leikitellyt ajatuksella ja pelännyt, en itse tekoa vaan sitä että mitä jos pidänkin siitä. Sovinnainen, normien mukaan elävä minä huutaa paniikissa: " Et voi pitää siitä että joku leikkii hengelläsi! Et voi luottaa ihmiseen joka kuristaa sinua. Mitä jos se ei osaakaan, jos käy jotain, mitä jos se ei lopeta ajoissa."

Tiesin välittömästi että tästä ei ole paluuta, kun tunsin tiukan otteen kurkullani. Se ehdoton toisen tahtoon taipuminen, tieto että minulla ei ole vaihtoehtoja. Annan itseni sinulle kaikessa. Vartaloni, mieleni, henkeni. Omistat minut tässä hetkessä täydellisesti. Tipuin oman tietoisuuteni rajoille. Tarrasin kuristavaan käteen, älä päästä irti, älä tiputa minua. Pidä minut tässä huumassa.   

Ja kun tulen alas, ole minua vastassa. Pidä minua sylissä, silitä, kerro kuinka arvokas olen.