Olen ollut hiljaa aika pitkään. En ota stressiä tämän blogin pitämisestä - kirjoitan, kun koen tarvitsevani sitä.
Vaniljan kanssa ollaan lipsahdettu ikään kuin parisuhteen puolelle. Olen silti epäileväinen, sillä toinen mokoma lähtee 200 km päähän kesäksi töihin ja työkuviomme sekä vapaa-aika menevät aika pahasti ristiin. Joten katsotaan mitä kesä tuo tullessaan. Kuitenkin, hänen kosketus, tuoksu, hymy... Pitkästä aikaa olen todella, kunnolla ihastunut. Jopa rakastunut?
Entäpä D. Niin, huoh. Haluan BDSMää mutten halua häntä. Hän ei vain ole saanut minua kunnioittamaan ja ehdottomasti alistumaan itselleen. Toki, kumarrun, nöyrryn ja lasken katseeni alas niin käskettäessä, mutta se ei tule luonnostaan. Tarvitsen enemmän käskyä, auktoriteettiä ja rajua tunteettomuutta. Hän on varovainen, ja tuntuu että hän haluaa enemmän nuken, palvelijan ja miellyttäjän. Minä taas tarvitsen kesyttäjän. Viime tapaaminen meni bileitä lukuun ottamatta nuuruamiseksi ja sellaiseksi pikkuyrittelyksi. Ääääh.
Setämies laittaa riettaita viestejä ja ottaisi minut milloin tahansa persnaitavaksi. Voisin lähteäkin, mutta lojaalius Vaniljaa kohtaan tulee tielle.
Näin viime yönä unta Kapusta. Silloin tällöin edelleen hän tulee uniini. Ensimmäinen uni, jossa ei ollut katkeruutta, pelkoa, surua ja vihaa. Vain hyväksymistä, menneille nyökkäämistä ja ehkä tuntua orastavasta ystävyydestä? En tiedä. Pitäisikö laittaa sille viestiä? Koko ystäväpiirini jotka asiasta tietävät, maailma, universumi ja osa minusta itsestäni huutaa että EI. Toinen osa taas...
Tuleva kesä näyttää hiljaiselta. Osittais-monogaminen etäsuhde Vaniljaan hillitsee paljon. Toisaalta en halua muita kuin hänet, en halua mitään tinder- tai baarisäätöjä, mutta kunnon alfa kelpaisi. Toisaalta poden huonoa omatuntoa näistä haluista ja uskottomuuden/ uskollisuuden rajojen venyttämisestä. Taidan keskittyä salilla jumppaamiseen ja duuneihin tänä kesänä. Miehistä viis..?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti