Jäähyväiset rappukäytävässä

Tiesinhän minä että tämä oli edessä. Mutta en vain arvannut kuinka hitosti se tulisi koskemaan. 

Olen ihan shokissa ja hämilläni. Näin Kapua tänään viimeistä kertaa. Nopeasti rappukäytävässä. Teki mieli sanoa niin paljon, koskettaa, kertoa kuinka valtava asia tämä on ollut minulle, kuinka kuluneet pari viikkoa ovat avanneet uusia ovia minulle, itseeni, seksuaalisuuteen ja luottamukseen. Seisoin vain, itkeä tihrutin pari kyyneltä ja muutaman sekavan lauseyritelmän jälkeen luovutin. 

Kaiken tekee vielä vaikeammaksi se, että tänä iltana hän oli luvannut olla kanssani. Odotin tätä iltaa koko päivän, sillä tiesin että se olisi meidän viimeinen. Mutta hän päättikin lähteä veljesporukalla juhlimaan. Ihan perustellusti, en voi olla hänelle vihainen sillä hän viettää tämän illan perheensä kanssa, eikä niitäkään yhteisiä hetkiä varmasti ole heillä paljoa. Mutta se,että ne tunnit, jotka suunnittelin viettäväni hänen kanssaan, kuluvatkin nyt yksin sängyssä. Sa-tut-taa. 

Minua itseänikin pelottaa, kuinka helposti hän sai minut avattua. Pääsi pään sisälle. Puhuin hänelle kipeistä, vaikeista, ja salatuista asioista. Kuinka hän sai minut luottamaan itseensä niin ehdoitta? Ja nyt, nyt tuntuu kuin ovi jonka raosta pääsin kurkkaamaan, olisi tempaistu nenän edestä kiinni. Taisi jopa jäädä pari sormea väliin. 

Kieroa tässä on se, että aluksi hän oli se joka oli lähdössä ensin pois. Nyt se olen kuitenkin minä - joudun matkustamaan viikoksi kotikaupunkiini, eikä hän todennäköisesti ole enää täällä kun palaan. Annoin hänelle matkalukemiseksi Fetissikirjan, josta meillä oli ollut keskustelua - pornon, erotiikan ja fetisismin historiasta. Omistuskirjoitukseksi laitoin vain "Kevättä kohti!" Siitä on ollut puhetta - että lähtisin keväällä hänen luo. Mutta pysyykö hänellä nämä fiilikset vielä useamman kuukauden? Oliko hän edes yhtä sitoutunut tähän, vai olivatko nämä pari viikkoa hänelle vain pitkästä aikaa sellaista seksiä jossa pääsi toteuttamaan itseään?

Hän kyllä antoi minulle minua varten hankitun kaulapannan lukkoineen avaimineen päivineen, ja sanoi:" Muistapa ottaa nää sitten mukaan kun tulet mua moikkaamaan."

Emme ole ennättäneet edes kokeilemaan pantaa minulle.