Huh, en tiedä mistä alkaa. Olen kokenut niin paljon uutta kuluneiden viime päivien aikana.
Sellaiset onniöverit on vaarallisia. Kun tapahtuu yhtä aikaa niin paljon hyviä juttuja, ettei tiedä miten pystyy kaiken prosessoimaan. Vaikka edellisessä postauksessa uusi vuosi pääsi vähän iskemään turpiin, niin kaikella on tarkoituksensa. Pakko olla. Koska nyt olen tavannut ihmisen, jonka kanssa kaikki klikkaa muutenkin, mutta erityisesti tällä erikoisemmalla alueella, jota olen jo jonkin aikaa halunnut päästä itsessäni tutkimaan ja josta olen pidemmän aikaa jo fantasioinut uskaltamatta tehdä asialle mitään. Dominointi ja alistuminen. Sitominen, toisen valtaan nöyrtyminen ja itsensä toisen käsiin luottaminen.
Tämä juttu lähti liikkeelle aivan tavallisista tindertreffeistä. Pieniä vivahteita ja vinkkejä tuli ilmi että mieltymykset olisivat samansuuntaiset. Sitten tuli ihan suoraan keskusteltua aiheesta. Ja kysyntä ja tarjonta kohtasivat. Ensin asiaa käytiin läpi keskustelun tasolla. Mistä kumpikin tykkää, millaisia kokemuksia on.
Ensimmäinen kerta kun hän sitoi minut, oli varovainen ja maltillinen. Tunnustelin, miltä köysi ranteiden ympärillä tuntui. Värisin, kun hän kiusoitteli minua. Luotin häneen, ja tuntui, että omat rajat on jossain paljon, paljon kauempana. Tämähän oli suorastaan kesyä, kai nyt normaalitkin parit silloin tällöin sitovat toinen toisiaan.. Tilanteessa parasta olivat pitävät, varmat solmut. Ei mitään kaksi alkusolmua päällekäin-höpsöttelyä.
Olin valmis kokemaan lisää.
Sain tehtäväkseni etsiä kuvan tai teeman, jonka halusin seuraavalla kerralla kokea.
Valitsin tämän:
Silmäni peitettiin silmälapulla. Ranteisiini laitettiin ensimmäistä kertaa nahkaiset kahleet. Rakastin sitä tunnetta välittömästi. Minut sidottiin katosta roikkuvaan kettinkiin ja käskettiin, että jalkoja ei saa sitten laittaa yhteen. Siitä tulee sanktioita. Siinä sitten odotin, sokkona, alasti ja kädet pääni yläpuolelle sidottuna, hengitys väristen, mitä tulee tapahtumaan. Tiesin ainoastaan sen verran, että ensimmäistä kertaa minuun käytettäisiin hieromasauvaa. Se hermostutti, enhän minä käytä edes sähköhammasharjaa koska en pidä sellaisten sähkövempainten surinasta!
Ensin Kapu - kutsuttakoon häntä Kapuksi, kohta käy ilmi miksi- laittoi sauvan pienimmälle teholle, ja antoi minun kuulostella surinaa. Sitten hän väänsi tehot täysille. Se pelotti. Se kuulosti liian rajulta. Kuka voisi kestää tuollaista? Hän väänsi tehon taas pienelle (näki varmaan huolestuneen mutrusuun..) , ja sanoi että ennen kuin aloitetaan, minun täytyy keksiä uudelle leikkikaverilleni nimi. Hetken mietittyäni valitsin Kapun. Kapteeni Kapula. Kapu. Hän aloitti maltilla. Kuljetti sitä pitkin kehoani. Vatsa, reidet, rinnat. Että osasin varautua ja totutella sauvan kosketukseen. Ja muuten, värisevä vekotin nännilävistyksessä antaa sitten juuri oikealla tavalla sävärit! En olisi arvannut, kuinka erilaiselta sauva tuntui lävistämättömällä ja lävistetyllä nännillä.
No, en osannut varautua miltä sauva tuntuisi jalkovälissäni. Jalat meinasi notkahtaa saman tien alta. Lipesin asennostani. En ehtinyt korjata asentoa, ja siitähän oli sanktioita luvassa. "Mitäs niistä jaloista oli puhetta?" Kapu sanoi ja siirtyi taakseni. Seuraavaksi sain kolme napakkaa läimäytystä takamukselle. Joo, en laita jalkoja yhteen. En vaikka mikä olisi. Vaikka samalla nautin myös läimäytyksistä... Kiusaaminen välillä sauvalla, välillä sormin jatkui, kunnes olin sekainen vapiseva rätti. Tai siltä ainakin tuntui. Pari kertaa lipesin vielä, ja sain läimäytyksiä sekä hapsuisen mokkanahkaisen ruoskan ensikosketuksen rangaistukseksi. Nautin siitä kaikesta.
Viimeisen läimäytyksen jälken Kapu otti minua leuasta kiinni, ja suuteli. Pehmeästi, lempeästi, kuin kiittäen ja sanoen, "Hyvä. Jaksoit hyvin kaiken." En ole ennen tuntenut itseäni yhtä aikaa yhtä hyväksytyksi, vapaaksi, varmaksi ja rakastetuksi. En voinut estää kyyneleitä. Kyyneleitä onnesta, kiitollisuudesta ja nautinnosta. Tuosta hetkestä ja suudelmasta tiesin, että valta minuun on hänellä. Teen mitä vain. Kestän mitä vain. Olen hänelle mitä vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti