Kuluneen seitsemän päivän aikana olen tehnyt henkilö- ja viikkokohtaisen miesennätykseni. Eikä se tunnu mitenkään voitonriemuiselta, brassailun arvoiselta asialta. Tilanteet vain tulivat eteen, sattui tapahtumaan ja tulemaan hyvä sauma ja hyvät fiilikset. Olen hämilläni, en ole ikinä ennen pyörittänyt vastaavanlaisesti miehiä ympärilläni.
Kaksi näistä oli selkeitä yhden illan juttuja, hauskaa oli, aamulla moikattiin ja kumpikin siirtyi asioissaan eteen päin. Yksi oli tuore tuttavuus, jonka olin tavannut pari kertaa aiemminkin, ja tämän minun osaltani viimeiseksi jääneen tapaamisen myötä totesin että ei klikkaa. Miksi siis tuhlaisin kummankaan energiaa ja aikaa moiseen.
Neljäs on tämä oma fuckbuddyni. Haluan pitää hänet makuuhuoneessa, mutta en vierelläni. Myönnän, olen muutamat väsyneet itkut tirauttanut hänen olkaa vasten, mutta en silti näe suhteellamme romanttista tulevaisuutta. Kaveruus ja seksi. En tiedä kuinka paljon enemmän hän haluaisi. Alussa sovitut pelisäännöt ja rajat on hämärtyneet, vaikka olen koittanut muistuttaa häntä, etten halua saati kykene sitoutumaan tällä hetkellä mihinkään. Niin, ja seksi on parantunut huimasti tämän kaverin kanssa. Selkeästi tälle miehelle läheisempi tutustuminen ja luottamuksen rakentuminen auttoivat makkarin puolen suorituskykyyn.
Olen tyytyväinen, ettei kukaan näistä miehistä ole osoittanut minua kohtaan, saati vaatinut minulta mitään suuria tunteita tai tunnustuksia. Hetken verran läheisyys, toisen iho omaa vasten, kosketus ja toisen ihmisen lämpö ja tuoksu riittävät. Hetken verran. En halua tai uskalla jäädä siihen, mitähän siitäkin seuraisi. Pieniä, jaettuja hetkiä. Ne riittävät minulle nyt.
Älä soita mun perään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti