Viikko opiskelukaupungissa on sisältänyt uuden kämpän lisäksi myös tapaamisia fuckbuddy H:n kanssa. Yökyläilyä on ollut puolin ja toisin, ja ihan kivaa on ollut. Niinpä, arvoisa lukija, IHAN KIVAA. Ei olla edetty tajunnanräjäyttämisiin, päinvastoin oikeastaan. Kaverilla on aika ajoin niin sanotusti keskittymisvaikeuksia heijarinsa kanssa. Silloin kun kaikki sujuu, seksi on villiä ja vauhdikasta. Mutta heti jos tulee joku, pienikin, mutka matkaan,niin meno lopahtaa. Tämä on, noh, lievästi sanottuna turhauttavaa.
Minulla, (toisin kuin H:lla näköjään,) ei ole mitään harhakuvia siitä että seksi olisi täydellisen saumatonta, erotiikan virheetöntä ilotulitusta alusta loppuun. Ehei. Kaikki seksiä edes auttavasti harrastaneet tietänevät, että siinä tulee useimmiten erikoistehosteena omituisia ja joskus nolojakin ääniä, paikaltaan luiskahtamisia, asennon korjaamista ja niin edelleen. Puhumattakaan NOLOISTA VARTALOISTA. Karvat, sheivauksen jälkeinen punoitus, finnit, ja muut kosmeettiset ongelmat tuovat hienon lisämausteen seksitreffeille.
Niin, puhumattakaan siitä syöpäisestä tunteesta, kun huomaat että huulessa kihelmöi siihen malliin että siellä on kovan flunssan kruunuksi muhimassa huuliherpes. Sekin on nykymaailmassa sellainen hirveä, AIDSia vastaava tabu. Vaikka totuushan on se, että n. 80% väestöstä virusta kantaa, ja noin kovaonnisella 20% se myös puhkeaa välillä aktiiviseksi. Minulla tämä on tapahtunut aiemmin vain jos olen polttanut huuleni auringossa.
Aijjjumankauta sanon minä, tähän loppu nää sekstailut. Ainakin hetkeks. Kunnes saadaan pusuhuulet taas kuntoon. Seuraavan viikon siis piilottelen ulkomaailmalta mökkini suojissa.
Ai niin, hassunhauskaa oli seurata, kuinka aamiaispöydästä yllätetty H selviytyi vuokraemäntäni kohtaamisesta. (Aika jähmeästi). Ooi voi, mitähän se rouva minusta ajattelee kun edes viikkoa ehtinyt kotiutua tänne ja heti on miesvieraita yökylässä. Horo mikä horo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti